Sotilaspalvelu

Kaarle XI määräsi 1680, että jalkaväen piti kokoontua kerran kuukaudessa komppanianharjoitukseen ja kerran vuodessa rykmentinharjoitukseen. Komppanianharjoituksissa miehille tuli opettaa leirielämää ja vartiopalvelusta. Rykmentinkokousten piti kestää kaksi viikkoa. Suuren Pohjan sodan jälkeen useat rykmentit saivat helpotuksia harjoituskokousten pitämiseen. Vuonna 1734 rykmentinkokous määrättiin pidettäväksi vain joka neljäs vuosi. Värvätyissä rykmenteissä rykmentinkokouksia pidettiin joka vuosi ja vuodesta 1766 alkaen joka toinen vuosi. Rykmentinkokouksen yhteydessä pidettiin yleensä pääkatselmus.

Rykmentinkokousten yhteydessä koulutettiin myös alokkaita. Ruotujoukoissa miehiä harjoitettiin jo ennen rykmentinkokousta toimeen komennetun nuoremman upseerin johdolla.

Jos sotilas jäi jostain syystä pois rykmentinkokouksesta, täytyi hänellä olla papin varmentama todistus sairaudesta tai muusta pätevästä syystä. Muussa tapauksessa sotilas menetti puolet vuosipalkastaan ja hänelle määrättiin rangaistus.

Komppanian- ja rykmentinharjoitusten lisäksi miehiä harjoitettiin kirkkoparaatien yhteydessä. Niitä pidettiin aluksi sunnuntaisin ja pyhäpäivisin jumalanpalveluksen jälkeen.

Kuninkaan vuonna 1728 tekemän päätöksen mukaan kirkkoparaateja kehotettiin pitämään joka kolmas tai neljäs pyhä. Pakollisiksi kirkkoparaatit määrättiin vuonna 1781, mikä päätös koski vain ruotujoukkoja. Miehen tuli joka pyhä- ja juhla päivä saapua kotipitäjänsä kirkolle, jossa läsnä oleva päällystö tarkasti hänen univormunsa ja ryhtinsä. Jos sää oli suotuisa, harjoiteltiin marssimista ja käännöksiä. Usein toistuvat kirkkoparaatit kävivät raskaiksi varsinkin sellaisille sotilaille, jotka asuivat kaukana kirkolta. Niinpä kuningas lievensi rasitusta, ja Kustaan sodan jälkeen suomalaiset ruoturykmentit pitivät kirkkoparaatien sijaan kerran vuodessa komppaniankokouksia, jotka kestivät neljästä kahdeksaan päivään.

Ampumaharjoitukset järjestettiin ainakin Ruotsin ajan loppupuolella komppanianharjoitusten yhteydessä. Aluksi miehille opetettiin hyvä ampuma-asento ja tähtääminen. Ensimmäinen laukaus ammuttiin yksittäin, toinen ruoduittain ja kolmas koko osaston yhteislaukauksena. Kullekin miehelle annettiin vain muutamia kovia patruunoita, ruotusotilaille tavallisesti kolme ja jääkäreille viisi. Vuoden 1781 ohjesäännön mukaan varsinaiset ampumaharjoitukset suoritettiin 80, 100 ja 120 kyynärän (noin 50, 60 ja 70 metrin) etäisyyksiltä.

Ruotusotilas voitiin sopimuksen mukaan komentaa erilaisiin työtehtäviin myös kotimaakuntansa ulkopuolelle. Ruotsin ajan loppupuolella heitä käytettiin etenkin linnoitusten rakennustöissä Viaporissa ja Svartholmassa, koskenperkaustöissä sekä puustellien rakennus- ja korjaustöissä. Linnoitustöissä kuten Viaporissa, sotilaille maksettiin kuuden äyrin päiväpalkkaa. Ruotsin ajan lopussa palkka oli kahdeksan hopeaäyriä. Töitä tehtiin kuutena päivänä viikossa 12, myöhemmin 10 tuntia päivässä. Työt aloitettiin keväällä tavallisesti huhtikuussa ja niitä jatkettiin lokakuuhun saakka.

Lähde: Suomalaisen sotilaan historia, ristiretkistä rauhanturvaamiseen, ISBN 978-952-266-006-0