Teuvon isälinjassa on useita ruotusotilaita, joten on hyvä palautella mieleen mikä oli ruotujakolaitos ja ruotusotilas.
Ruotujakolaitos
Suomen sotalaitos perustui 1680-luvulta alkaen ruotujakolaitoksen eli nuoremman jakolaitoksen varaan. Ruotsissa ja Suomessa luotu sotaväen ylläpitojärjestelmä oli monessa suhteessa ainutlaatuinen. Ruotujakolaitos ei ollut täysin uusi ajatus, vaan jo Kustaa II Aadolfin aikana kehittyneiden tapojen muunnelma. Laitoksen tunnusomaisina piirteinä olivat sen vakinaisuus ja sotilasrasituksen kiinnittäminen maanomistukseen.
Jalkaväki muodostettiin siten, että muutamia taloja yhdistettiin tasapuolisen arvioinnin perusteella ruoduiksi, joiden oli kunkin ylläpidettävä sotamies. Yleensä ruodun muodosti Itä-Suomessa kolme tai neljä ja Länsi-Suomessa kaksi tai kolme taloa. Ruodun sotilas saattoi olla talon poika tai renki, jopa isäntäkin, tai sitten palvelusta suoritti ulkopuolelta sotilaaksi värvätty mies.Uudessa järjestelmässä Suomen sotaväen muodosti seitsemän jalkaväkirykmenttiä ja kolme ratsuväkirykmenttiä, joissa oli Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiä lukuun ottamatta kussakin kahdeksan komppaniaa.
Rykmenteillä oli yleensä maakunnan käsittävä
rekrytointi- ja palkkausalue. Kussakin läänissä Pohjanmaata lukuun ottamatta
oli yksi ratsuväkirykmentti ja kaksi jalkaväkirykmenttiä. Kunkin maakunnan ruodut
numeroitiin järjestyksessä pitäjä pitäjältä, ja näin ruotusotilaan
rykmentti ja komppania määräytyivät hänen asuinpaikkansa mukaan.
Oikealla kuvassa jalkaväkirykmenttien rekrytointialueet.
Lähde: Suomalaisen sotilaan historia, ristiretkistä rauhanturvaamiseen, ISBN 978-952-266-006-0
