Ruotusotilas

Sotilaan ammatti kulki Ruotsin ajan loppupuolella hyvin usein perintönä perheessä. Tavallisesti sotilaaksi pestautunut nuori mies oli sotilaan tai talollisen nuorempi poika, joka oli ehtinyt palvella lyhyen aikaa renkinä kotitalonsa ulkopuolella. Avioituessaan hän otti mielellään puolison sotilasperheestä. Miehistö tuli armeijaan pääosin 20-25 -vuotiaina. Keskimääräinen palvelukseentuloikä oli 1700-luvun puolivälissä noin 22 vuotta, mutta nousi vuosisadan lopussa noin 24 vuoteen.

Miehen tuli olla Ruotsin alamainen ja puhdasmaineinen.

Määräysten mukaan armeijaan sai hyväksyä vain ruumiinrakenteeltaan hyviä ja voimakkaita miehiä, jotka olivat vähintään 18-ja korkeintaan 36-vuotiaita. Tätä vanhempien miesten ei enää uskottu oppivan riittäviä taitoja harjoituksissa. Varamiehen täytyi olla vähintään 16-vuotias, mutta poikkeustapauksissa hyväksyttiin jopa 12-vuotiaita.

Suomessa sotilaaksi pestattavalle ei asetettu ennen 1700-luvun loppupuolta minkäänlaisia ikä- tai pituusvaatimuksia. Sotilaaksi kelpasi hyvä ja vahva mies, jonka kaikki jäsenet olivat terveet. Ruodut pyrkivät kuitenkin pestaamaan mahdollisimman pitkiä miehiä, minkä vuoksi pitemmistä miehistä jouduttiin maksamaan huomattavia summia.

Sotilaiden pituudesta säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1775. Sotilaiden vähimmäispituudeksi Suomessa määrättiin 11 korttelia ja 3 tuumaa eli 170,7 cm. Vähimmäismitta tuotti heti ruoduille ja ratsutiloille vaikeuksia, sillä Suomen lyhytkasvuisesta väestöstä oli työlästä löytää tarpeeksi pitkiä miehiä. Mittaa pitemmät miehet käyttivät määräystä hyödykseen ja vaativat pestautuessaan parempaa pääpalkkaa tai tarjoutuivat palvelukseen eniten maksavalle ruodulle.

Suomessa havaittiin pian, ettei maasta löytynyt tarpeeksi monia pitkiä miehiä avoinna oleville ruoduille. Esimerkiksi Hämeen jalkaväkirykmentin katselmuksessa 1777 jouduttiin 140 miestä hylkäämään alamittaisina, vaikka nämä muuten olivat kelpo miehiä. Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra Anders de Bruce ajoi vähimmäismitan alentamista ja totesi, että Suomessa mies on jo pitkä, jos hän saavuttaa sukkasillaan 11 korttelin ja 1 tuuman (165,7 cm) pituuden. De Brucen mukaan suomalainen oli pieni ja pullea, mutta siitä huolimatta vahva ja rohkea.

Alamaisten vakuuttelut johtivat siihen, että Kustaa III laski suomalaisten joukkojen sotilaiden alamitan 11 kortteliin ja 1 tuumaan vuonna 1778. Seuraavana vuonna kuningas myöntyi siihen, ettei Savon jääkäreiden tarvinnut noudattaa pituusvaatimuksia lainkaan. Taustalla oli Savon prikaatin päällikön G. M. Sprengtportenin anomus, jossa hän kertoi savolaisten olevan lyhyempiä kuin muut suomalaiset. Sprengtportenin mukaan pieni ja kevyt sotamies oli jopa parempi kuin kömpelö ja suurikokoinen. 

Henrik oli mitaltaan 11 ja 1/4 korttelia eli mitta riitti hyvin sotilaaksi ollen  noin 170,6 cm. Värväytyessään 23.3.1751 Henrik oli iältään 30 vuotta vanha. Eli sopi vielä vaatimuksiin. Ruotupalveluksen päättyessä hän oli noin 41 vuotta vanha ja palvelusaikaa kertyi 16 vuotta.

Thomas Pass oli 5,5 jalkaa 8 tuumaa eli oli isäänsä pitempi ollen noin 180 cm. Thomas nimettiin ruotusotilaaksi 7.3.1774, jolloin oli noin 19 vuotias. Vuoden 1775 pääkatselmusluettelossa iäksi mainitaan 20. Thomas ehti olla ruotusotilaana noin 14 vuotta ennen kaatumistaan Kärnäkoskella 23.7.1788.

Mikä oli ruotujakolaitos?

Mitä kuului ruotusotilaan työhön?

Minkälaista palkkaa ruotusotilas sai?

Lähde: Suomalaisen sotilaan historia, ristiretkistä rauhanturvaamiseen, ISBN 978-952-266-006-0