Ikkunavero
Ovi- ja ikkunavero oli voimassa Ruotsissa vuodesta 1743 eteenpäin aina vuonna 1809-1810 voimaan astuneisiin uusiin määräyksiin. Veron
perusteena oli rakennuksen ovien ja ikkunoiden lukumäärä, jonka avulla
katsottiin voitavan määrittää talon omistajan veronmaksukykyisyys. Ovi-
ja ikkunaveroja säädettiin monissa muissakin maissa, kuten Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa.
Tämä kaavamainen vero jäi vähitellen pois käytöstä, mutta esimerkiksi
Ranskassa se oli käytössä vielä 1900-luvun alussa. Veron etuna oli, että
rakennuksen koko voitiin arvioida verotusta varten menemättä
rakennukseen sisälle. Haittapuolia oli arvion karkeus ja se, että vero
vaikutti arkkitehtuuriin.
Veron suuruus oli Tukholmassa 16 äyriä
ikkunalta, 12 äyriä suuremmissa kaupungeissa, 8 äyriä pienemmissä
kaupungeissa ja 6 äyriä maaseudulla. Rahvas saattoi saada veron
alennettua kolmeen äyriin. Sotaväessä palvelevat oli vapautettu verosta.